On the Sunday of Life

Jeesboks! Idag Outi herätti mut (??nyt on maailmankirjat sekaisin!) joskus yhden aikaan, ahkerana nörttinä kun olin dataillut joskus yökahteen asti. Sluibailtiin kotona vielä parisen tuntia, kunnes päätettiin lähteä syömään Tapiolaan (ensin aateltiin mennä polkupyörillä, mutta nälkä ja painovoima voitti niin luovutettiin ja lähdettiin mopolla). Käytiin Subwayssa, missä mä vedin taivaallisen kana teriyaki -salaatin makeasipulikastikkeella ja majoneesilla, ja Outi samaisen mutta patonkina.

Piecesin farkkuleginssit Vila (n. 30e) + trikoopaita H&M (n. 8e) + musta liivi H&M (n. 15e?)

Kun oltiin vedetty navat täyteen herkkuruokaa (mä meinasin jo sortua tilaamaan viereisestä pizzapaikasta salamipizzan, mutta Outi sai mut järkiini), suunnattiin viereiseen H&M:ään kattomaan tarjontaa. Molemmat löysi kädet täyteen sovitettavaa, mutta lopulta mäkin kotiutin vain yhden jutun, mitä jopa tarvitsin! Oon jo pitkään etsiskellyt mukavaa hellemekkoa, ja tänään bongattiin hauska aurinkoranta-kuvioitu liehuke :)

Ihanan pehmeä puuvillamekko H&M (9,90e)

H&M:än jälkeen suunnattiin ruokakauppaan hakemaan jätskiä ja banaaneja ja maitoa = pirtelö party! \o/ No, koska mullahan ei voi olla sydänkohtauksetonta päivää, niin huomasin kaupassa että pikkusormesta oli hävinnyt äidin vanha rippilahjasormus. JAIKS! Itku kurkussa maksoin nopeesti ruuat, ja lähdettiin juoksujalkaa takasin H&M:ään.

Kierrettiin molemmat kerrokset ja kassat, mä pengoin kaikkien sovittamieni vaaatteiden taskut ja saumat (ei muuten helppo homma, kun jätin niitä ympäri kauppaa) ja Outi kävi vielä siinä sovituskopissa missä olin kokeillut vaatteita. Eikä löytynyt! Siellä sovituskopissa oli eräs tosi mukava tyttö ja äitinsä, jotka sitten huolestuneena alkoivat tutkia ympäristöä. Muutaman minuutin päästä, kun Outi on jo näppäilemässä äipän numeroa ja mä istun lannistuneena jakkaralla, niin äskeinen tyttö tulee ja sanoo "hei mä taisin löytää sen sormuksen...", ja siinähän sen kämmenellä se olikin! Ahhhhh, ei pitäis sanoa näin, mutta musta tuntuu, etten koskaan oo ollut niin helpottunut! Siinä sitten kiittelin moneen kertaan melko nolona, ja hipsastiin sulavat jäätelöt kassissa mopolle ja siitä kotiin.

Rankat kokemukset vaatii jotain herkkua, että niistä pääsee yli. Tässä tapauksessa käsien tärinä tarvitsi taltuttajakseen banaanipirtelöä! ☺ Ahh mums, taas on yksi päivä pulkassa, taidan pitää pienoisen Porcupine Tree -maratonin niin vielä hermotkin palautuu.