Jos otsikosta ei vielä voinu päätellä, niin tähän väliin pieni ajankohtainen briiffi; yo-kokeet ja ne ihanat prelit on ihan just nyt kohta, eli matikan preli tarkalleen ottaen ens tiistaina. Se on ollut nyt piikki mun lihassa viimeset kaksi viikkoa, jotka oon oikeastaan maatunu neljän seinän sisällä laskimen ja matikankirjojen alle. Mä laiskana fiksuna tyttönä päätin tehdä lukion neljässä vuodessa ja siitä sit kova yritys ekalla kerralla lääkikseen. Lakin saan siis keväällä 2011, joten mä sain jaettua kirjotukseni kolmeen kertaan; k-10 matikka ja psyka, s-10 enkku ja bilsa, ja k-11 äikkä ja kemia. Voin vaan kuvitella niiden helvetin jotka kirjottaa nyt tyyliin loput viisi ainettaan!
Ulkona on viime aikoina ollu tosi kaunista ja näillä kuvilla sais helposti turistit uskomaan, että me oikeesti kohdataan koulumatkoillamme jääkarhuja ja muita jänniä napapiirin otuksia. Mutta olkoonkin kuinka kaunista, niin mua ei lumihuurteiset puut enää kauheesti innosta. Vaikka mä koen itseni optimistiksi, niin kyllä mun mielessä enemmän pyörii joukkoliikenteen vee-ittumainen aikatauluista lipsuminen, hengenvaarallisen liukkaat tiet, umpeen auratut oikopolut bussipysäkeille (kiitti vaan), punottava nenä ja sähköset hiukset. Ja vaikka tänä talvena oonkin löytänyt suht ihanat jättitakit ja -kengät joissa tarpoa, niin, believe me, kyllä mä ne ilomielin vaihtaisin pariin bikineitä ja ballerinoja!
Onneksi siis pahin pimeys ja kaamos on jo ohitettu ja väitetään, että valoisa aika on kokoajan pitenemään päin. Mä en ole vielä mainittavaa muutosta huomannut mielialassa tai vuorokaudenajoissa, mutta tajusin just, että eletään jo helmikuuta! AYE ja voitontanssi, kohta ollaan jo maaliskuussa jolloin aurinkoakin yleensä näkee jopa tunnin-pari päivässä <3___<3 Toisaalta oon nyt ihan tosissani pyrkinyt elämään mun uuden nerokkaan mottoni, nimittäin "Today is a perfect day for a perfect day", mukaan. Kiehtova ja yksinkertanen ajatus, jokaisesta päivästä vois tehdä ellei täydellisen, niin ainakin mukiinmenevän kun vaan päättää niin. :-) Ton ajatuksen pohtiminen on muuten pelastanut pari aamua, kun oon sokkona rämpinyt polveen ulottuvissa kinoksissa ja takamus liukastumisista hellänä rojahtanut bussinpenkille. Ei ihan turha motto siis!
Mun viime päivät on rajottunu lähinnä noihin tunnelmiin. Koeviikon päiväohjelma on ollut suurin piirtein herätys - matikankirja auki - aamupala - matikkaa - turhautuminen ja välipalaa - matikkaa - sata vessa- ja muuta välipalataukoa - matikkaa - nukkumaan - herätys - matikkaa... you get the picture. Onneks on äidit ja muut jotka voi ilahduttaa tuomalla lempipizzaa <3___<3
Mun keskittymiskyky on luokkaa katastrofaalinen ja muutenkin mulla on erittäin alhanen kyllästymiskynnys, niinkun kuvasta vois päätellä... ei tainnut mennä toi yhtälö ihan nappiin! Toisaalta oon aina tykännyt matikasta ja pärjänny siinä hyvin, eli ei tää ihan kuolemankamppailua kuitenkaan ole – lähinnä mun kestävyyden ja keskittymiskyvyn äärimmäistä rasitusta ^___^ Onneks on jogurtit, ilman niitä ei elämä ala. Mietin muuten yks päivä kaikkia muitakin juttuja, mitä ilman elämä olis aika harmaata. Vois heittää niistä listaa tänne joku päivä... eli todennäköisesti jo hyvin pian kun yritän vältellä noita kertauskirjoja. We'll see! Mutta nyt vihdoin unta kaaliin, alla tän kuukauden aamujen pelastaja. Mä en vain voi murjottaa kun toi rätisee kuulokkeista ^___^ Mulla ei siis ole hajuakaan mitä tossa selitetään, mutta biisi toimii. Sitä paitsi, miten voisin olla tykkäämättä jostain, jonka videossa on ihan Güntherin näkönen mies moottoripyörän selässä hokemassa "fuck, fuck"! n___n'
Mofeta & Jerre - Bättre i Berlin (bongauksesta respektit Outille)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti